perjantai 14. kesäkuuta 2019

Kohti Kullamaata - torstai 13.6.

Torstai oli vaihteeksi retkipäivä tällä kertaa Kullamaalle, joka oli suurimmalle osalle ennestään aivan uusi paikka. Ja täytyy kyllä sanoa, että kirkko oli kieltämättä varsin vakuuttava.






Ennen työskentelyn aloittamista kirkon sisätiloissa meillä oli hetki aikaa rauhassa kierrellä hautausmaalla.




Työskentely toteutettiin pääosin isosryhmissä. Tuotokset olivat stillkuvien muodossa, ja niitä tulikin oikein mukavasti. Päivän teema oli Kristuksen kuolema ja ylösnousemus, kuten ehkä teräväsilmäisimmät saattavat kuvista havaita.











Sitten koitti taas aika palata Märjamaalle. Ahkeran työskentelyn ja raamiksen jälkeen alkuperäinen suunnitelma oli mennä pihalle pelaamaan, mutta alkoikin sataa kaatamalla vettä ja salamoida. Kolme nimeltä mainitsematonta isosta päättivät hetken mielijohteesta juosta ulos siinä toiveessa, että kesä kyllä kuivaa sen minkä kastelee. No, ne vaatteet ovat edelleen odottamassa kuivumista.

Iltatoimien jälkeen kello kymmenen jälkeen illalla osallistuimme Siperiaan kuljetettujen muistohetkeen. Kuuntelimme Illimarin ja Petrin lukemana yhden kotoaan viedyn henkilön tarinan viroksi ja suomeksi. Ukkonen jyrähteli jossain kauempana ja linnut lentelivät kirkon yläpuolella. Saimme myös kunnian esittää muistohetken päätteeksi Jaakko Löytyn kappaleen Toisen päivän iltana.

"Kysyin heiltä vielä, että viedäänkö meidät putkaan. Kukaan ei vastannut kysymykseeni. Äiti oli hyvin järkyttynyt ja poissa tolaltaan. Annettiin käsky ottaa mukaan esineitä sen verran, kuin kykenemme itse kantamaan."

"Meidät komennettiin nousemaan vaunuun. Mummolleni se oli hankalaa, muttei yksikään sotureista tullut avustamaan. -- Vaunussa oli jo tuttuja odottamassa ja niitä lisääntyi aina. Vähän helpotti, kun ajattelimme, ettemme ole yksin."






1 kommentti:

  1. Kullamaan kirkko on muis-
    tettavin silloin, kun saa olla siinä talvella messus
    sa ja kirkossa on -6 pakkasta!

    VastaaPoista