Retkipäivä - maanantai 10.6.

Ennen sunnuntain saapumistamme Märjamaalle Illimar kuljetti leiriläisille nukkumapatjoja.

Ensimmäinen kokonainen leiripäivä on lopuillaan, eikä tästäkään päivästä ole menoa tai meininkiä puuttunut. Kaikki olivat hereillä viimeistään seitsemän aikoihin ja valmistauduimme joka-aamuiseen messuun kirkossa, joka sijaitsee aivan yöpymispaikkamme vieressä. Mikä herättäisikään paremmin kuin lyhyt kävely kauniissa säässä ulkona?

Aamun messu itsessään on lyhyt ja ytimekäs, kestoltaan vain puoli tuntia. Muutenkin messu poikkesi hieman rakenteeltaan siitä, mihin me olemme Suomessa tottuneet. Muun muassa musiikkia ei aamukirkossa kuultu lainkaan. Ulkoapäin kirkkorakennus näyttää jonkun silmään ehkä jopa karulta, mutta sisältä paljastuu varsin tunnelmallinen tila.

Palattuamme kirkosta söimme aamupalaa seurakuntatalolla ja havahduimme siihen, ettemme olleet tähän mennessä laulaneet yhdessä lainkaan. Tuumasta toimeen: kokoonnuimme yhteiseen lauluhetkeen kirkkosalissa. Samalla käytiin läpi, mitä tuleva päivä toisi tullessaan.

Seuraavaksi käsky kävi ja kukin pakkasi mukaansa uimakamppeet sekä opiskelutarvikkeet, eli Raamatun, kynän ja vihkon. Lopulta koko konkkaronkka nousi bussiin ja keula kääntyi kohti seuraavaa kohdettamme, Haapsalun linnaa.

Kuka on lännen nopein?

Perillä meitä vastassa oli muutamalle jo ennestään tuttu Raahen seurakunnan nimikkolähetti, Joel Reinaru, joka toivotti meidät lämpimästi tervetulleiksi. Osa rippileiriläisistä oli tavannut Joelin Vihannin Wappukonsertissa ja muut jo aiemmin.

Etsimme meille sopivan paikan linnan läheisyydestä työskentelyä varten. Tänään aiheena olivat ihmissuhteet ja arvot, ja isosryhmät saivat keskustella keskenään itselleen tärkeistä arvoista. Pääsimme myös kertaamaan edellispäivän teemana ollutta luomiskertomusta ja peilasivat sitä niihin arvoihin, jotka olivat nousseet esille keskustelun aikana.

Tietysti ahkera työskentely ja pähkäily vei myös veronsa. Pakkasimme mukanamme olleet tavarat mukaan ja siirryimme kulttuuritalolle nauttimaan herkullisista keitoista ja muista pöydän antimista.

Emme suinkaan ottaneet uimakamppeita mukaan turhaan, vaan nousimme jälleen bussiin ja ajoimme rannalle. Ensin kuitenkin työt ja vasta sen jälkeen huvit: isoset kutsuivat ryhmänsä koolle raamistuokiota varten. Työskentelyn jälkeen ryhmät tuttuun tapaan esittivät muille ryhmille tietovisoja, kuvia, äänitteitä ja näytelmiä, jotka kaikki liittyivät käytyyn aiheeseen: ystäväni ja lähimmäiseni. Rakkauden kaksoiskäskyn ja kultaisen säännön luulisi nyt olevan hyvässä muistissa?

Osa porukasta uskaltautui uimaan saakka. Muut joko paistattelivat auringon lämmössä, keinuivat kiikuissa tai pyörivät karusellissa.

Ennen matkamme jatkumista Lääne-Nigulaan kävimme vielä pyörähtämässä Rantarootsilla ostoksilla. Matka jatkui, ja saavuimme viimeiseen kohteeseen ennen paluuta Märjamaalle. Lääne-Nigulan pappila oli monelle isosista jo tuttu, sillä yövyimme samassa paikassa viime syksynä vieraillessamme Virossa koulutusmatkalla.

Isonen Aake ja Reinarun Joel Lääne-Nigulassa.

Lääne-Nigulan kirkko

Rohkelikot uskaltautuivat Joelin johdolla kirkon yläkerroksiinkin.

Paikkoja tutkittuamme lauloimme jälleen koko porukalla pappilan salissa, minkä jälkeen Joel sai puheenvuoron ja hän kertoikin paljon mielenkiintoisia asioita, jotka liittyivät hänen ajatuksiinsa Jeesuksesta ja kokemuksiin, joita hän oli saanut kokea. Minun mieleeni jäi erityisesti se, miten Jumala on hyvä ja tahtoo hyvää meitä kohtaan. Me ihmiset emme kuitenkaan aina näe sitä hyvyyttä, sillä kaikki pahat asiat pimentävät sen meiltä. Annamme liikaa valtaa negatiivisuudelle. Jeesus on kuitenkin tullut vapauttamaan meidät synnin kahleista, jotta voisimme elää ja tehdä niitä asioita, joita meidät on luotu tekemään. Olemaan se paras versio itsestämme. Toivon ja uskon, että Joelin puhuessa moni leiriläinenkin sai pysähtyä miettimään mielessään näitä asioita ja mahdollisesti myös etsimään vastauksia.

Kaiken sen keskustelemisen, laulamisen ja syömisen jälkeen sanoimme hyvästit Joelille, jonka oli aika rientää seuraavaan paikkaan. Takana oli tapahtumarikas ja matkustamisen täyteinen päivä. Illalla Märjamaalla isoset vielä vetivät leikkejä, jotta kaikki oppisivat vähitellen toistensa nimet ja tutustuisivat toisiinsa. Iltapalan jälkeen Jessica ja Aino pitivät päivän päätteeksi iltahartauden.

Vaikka Märjamaan seurakuntatalo mukava paikka onkin, huomenna myös tytöt saavat muuttaa muiden kanssa samaan majoituspaikkaan, mikä helpottaa käytännön olemista ja leiriarkea.

Hyvillä mielin huomiseen!