Viimeinen päivä ja kotimatka - 16.-17.6.

Viimeinen varsinainen leiripäivä, sunnuntai. Viikon ajan olemme joka aamu kävelleet Märjamaan koululta kirkkoon puoli kahdeksalta alkavaan messuun. Sunnuntaiaamu oli kuitenkin poikkeus, sillä aamumessun sijaan kello yhdeltätoista kirkossa oli luvassa konfirmaatio. Ennen sitä Samuel piti tietoiskun liittyen konfirmaatioon yleisesti, minkä jälkeen ryhmät toimivat pöytien pyyhkimisen, tiskaamisen, imuroinnin ja yleisen siistimisen merkeissä. Meidän lisäksemme lounaalle seurakuntatalolle tulisi myös kirkkoväki, ja tottahan on mukavaa, jos tilat ovat silloin siistit ilman penkeillä tai pöydillä seuraavaa oppituntia odottavia vihkoja tai kyniä, muiden tavaroiden lisäksi.

Uniset isoset sunnuntain aamupalaverissa. Kuva kiteyttää kyllä aika hyvin aikaisempienkin aamujen tunnelmat.

Olen aika varma, että leiri on ollut itse kullekin tilaisuus haastaa itseään ja kehittyä. Niin myös minulle. En olisi vielä muutama vuosi uskonut itseäni, jos olisin sanonut, että toimin kanttorina Virossa konfirmaatiossa. Minua jännitti paljon, mutta siitäkin selvittiin. Kiitos tästä kokemuksesta kuuluu Petrille, Samuelille ja Illimarille, vaikka en ole vieläkään täysin varma, kuka ajatuksen takana loppujen lopuksi oli. Kiitos kuitenkin.

Ja juuri tätähän toiminta seurakunnassa on! Olen niin kiitollinen kaikista haasteista, mitä olen eteeni saanut, vaikka sillä hetkellä olo on ollut kaikkea muuta. Toivon, että nuoret, ja tietysti aikuisetkin, uskaltaisivat irroittautua jännityksestään ja tehdä sitä, mihin heillä on lahjoja ja sitä kautta palvella omalla osaamisellaan seurakuntaa. Koska jokaiselle on annettu lahjoja. Voisitko sinä omalta osaltasi olla auttamassa ja rohkaisemassa jotakuta? Ketä? Missä näkisit hänen olevan hyvä? Se henkilö tulee vielä kiittämään siitä hyvästä. Ja yläkerran Herra voi iloita siitä, miten he puhkeavat kukkaan tekemään sitä, mihin Hän on heidät luonut.

Tilaisuus oli erittäin kaunis. Huolimatta kielimuurista tunne ja sanoma välittyi. Eikä muuten ole toistaiseksi vielä tullut vastaan rippikouluryhmää, joka olisi ollut niin hiljaa kirkonpenkissä, kuin tämä ryhmä oli konfirmaation aikana! Hyvä, ettei tarvinnut jo tarkistaa, ovatko he tosiaan vielä tolpillaan. Mahtavia leiriläisiä meillä.

Saimme kuulla Sanaa molemmilla kielillä Petrin ja Illimarin toimesta.

Petri, Illimar ja juuri konfirmoidut ennen onnittelukierrosta.

Tilaisuuden jälkeen kirkkoväen syötyä ja leppoisan puheensorinan vaiettua ryhmät olivat taas valmiita siistimään paikat ja tiskaamaan astiat, joita tällä kertaa oli tavallista enemmän. Aurinko paistoi, ja leiriläiset saattoivat isosten kanssa siirtyä pihalle hengähtämään, kunnes heidät sitten taas kutsuttiin sisälle loppukoetta varten. Kokeessa koottiin viikon aikana käsitellyt asiat, ja se onkin selkeä tapa selvittää, onko asiat ymmärretty oikein. Tai onko oppitunneilla kuunneltu. ;)

Petrin ja Samuelin luettua vastauksia päädyttiin tulokseen, ettei vara venettä kaada ja leiriläiset saisivat tehokertauksen ja tehdä muistiinpanoja, ennen kuin he saisivat kokeensa takaisin ja miettiä vastauksiaan uudestaan. Ja tämä osoittautui hyväksi.

Tauon jälkeen leiriohjelma jatkui vielä yhdellä Samuelin vetämällä työskentelyllä, jossa päästiin puhumaan seurustelusta ja parisuhteista. Mietimme yhdessä, mitä seurustelulta voidaan hakea, milloin siihen on valmis ja mitä Raamattu kertoo asiasta. Juttelimme myös muun muassa median ja kaveripiirin tuomista paineista. Yksi tärkeimmistä esille nousseista pointeista oli se, että ketään ei saa painostaa mihinkään, mihin ei ole valmis. Tärkeitä, miettimisen arvoisia asioita, joita on ollut jokaisella leirin oppitunnilla tähänkin asti.

Päivällisen jälkeen vuorossa oli huolellinen tilojen läpikäynti. Omat tavarat laukkuun, huonekalut alkuperäisille paikoilleen ja vielä tarkistuskierros päälle ennen kävelemistä koululle majoitustiloihin pakkaamaan loputkin tavarat lähtövalmiiksi. Ennen Karin saapumista bussilla oli vielä aikaa peseytyä, käydä lähikaupassa ostoksilla tai ihan vain istua aurinkoon juttelemaan uusien kavereiden kanssa.

Tallinnassa ennen laivan lähtöä oli mahdollisuus jaloitteluun ja aikaa iltapalan syömiseen. Vielä kerran isoset istuivat oman ryhmänsä kanssa piiriin pitämään leirin viimeisen raamiksen ulkona auringon hiljalleen laskiessa.

Laiva kohti Helsinkiä lähti satamasta kello 22:30.

Laivamatkalla oli havaittavissa selkeä ero porukan välillä. Osa etsi ensimmäisen ruokapaikan ja istui siellä koko matkan, kun taas osa innostui käymään kannella ja laulamaan Maamme-laulua heiluttaen Suomen lippua. Valvotusti, tietysti. No, väsymys näkyy ihmisissä eri tavalla.

Helsingissä siirryimme takaisin bussiin. Kotimatka jatkui.

Kysymyslaatikkoon oli ilmestynyt leiriläisiltä muutakin kuin kysymyksiä. ♥

Yö sujui rauhallisesti. Ennen matkaa olin kuulevinani, että joku ei aikonut nukkua lainkaan, mutta aika hiljaista oli jossain vaiheessa yötä heräillessäni. Kuitenkin aamuauringon sarastaessa puheensorinakin jatkui.

Takapenkin torkkujat.

Takana on tapahtumarikas viikko. Mukaan on mahtunut niin naurua kuin kyyneliäkin, mutta ennen kaikkea olemme saaneet kohdata ihmisiä ja yhdessä tutustua kolmiyhteiseen Jumalaan. Oloni on äärimmäisen kiitollinen. Tuntuu, että jälleen kerran sain kokemuksia, jotka kasvattavat minua ihmisenä vielä lisää. Enkä taatusti ole ainoa. Emmehän me taida koskaan tulla täysin valmiiksi, ja se elämässä kiehtovaa onkin.

Rippileirin päättyminen ei tarkoita kaiken päättymistä. Päinvastoin, se on vasta alkua! Nuortenillat, leirit, isoskoulutus... Haluan rohkaista teitä kaikkia leiriläisiä tulemaan mukaan. Voin itse käsi sydämellä sanoa, että seurakunnan toimintaan lähteminen on ollut elämäni parhaita päätöksiä. Kaikki uudet elämykset. Upeat ihmiset ja paikat. Kristuksen rakkaus, joka seurakunnassa tapaamieni ihmisten kautta välittyy, on jotain ainutlaatuista ja eheyttävää. Avaa sydämesi ja anna sen rakkauden tehdä työtä sinussa, muuttaa sinua paremmaksi versioksi itsestäsi.

Kiitos. Kuskille, keittiöväelle, työntekijöille, isosille, leiriläisille ja kaikille, jotka omalta osaltaan tekivät leiristä sellaisen, kuin se oli.